Täydellisen ruokavalion metsästys

Ravintoon ja erilaisiin ruokavalioihin liittyvät asiat ovat jo pitkään olleet pinnalla ja keskusteluissa, niin mediassa, kuin työpaikkojen kahvipöydissäkin. Lisääntyneestä keskustelusta huolimatta minusta välillä tuntuu, että yhä useampi on koko ajan enemmän ja enemmän ulkona siitä todellisuudesta, mitä, missä, milloin ja kuinka paljon pitäisi syödä. Mediassa vuoroin ovat äänessä "vanhoillis-uskoivaiset" eli lautasmallia ja suomalaisia ravitsemussuosituksia puoltavat ihmiset ja vuoroin taas joko oman filosofiansa luoneet uudenajan profeetat tai urheilijat/julkisuuden henkilöt, jotka kertovat omista valinnoistaan. Kaikilta heiltä me voimme varmasti oppia paljon, mutta mikä on se täydellinen ruokavalio vai onko sellaista olemassakaan?

Meidän on aina helppo pohtia asioita itsemme kautta. Käytetään sitä tietä tälläkin kertaa. Minä olen elänyt kotiruoan, einesten, maidon, mehujen, jogurttien ja saarioisten pizzojen täyteisen nuoruuden ja aikuisuuden alkumetrit, niin kuin varmasti moni muukin kasarilapsi. Se oli sitä aikaa, niin kuin sanotaan. Joskus parikymppisenä halusin pudottaa painoa ja keinoni siihen olivat suoraan sanottuna aivan paskat! Yritin olla syömättä melkein kokonaan ja silti treensimme jotain päivittäin. Sitä ihanuutta kesti varmaan aina n. 3 päivää kerrallaan, kunnes luonto pakotti poikansa taas takaisin ruotuun ja nosti haarukan nälkäisen nuoren miehen käteen. Mitä sitten syötiin dieetin jälkeen? No vanhana lätkäjätkänä pastaa aivan saatanasti. Ensiksi treenattiin kuntosalilla erittäin matalilla sykkeillä penkkipunnerruksen parissa tunti, jonka jälkeen mentiin kotiin syömän kattilallinen kermaista kinkkupastaa korvissa soiden: Ma ma ma ma... :) Siinä sitä ihmeteltiin, miksi se paino ei putoa! No ehkäpä sitä energiaa tuli vähän liikaa kulutukseen nähden :).

Ruokavalioni alkoi kokea muutoksia astuessani PT-kouluun. Silloin vaihdoin maustetut jogurtit maustamattomiin, jätin mehut pois ja tein muitakin pieniä muutoksia, joilla sain tehtyä isoja harppauksia kohti parempaa oloa. Tämän jälkeen muutin, kokeilin, onnistuin, yllätyin ja koin pettymyksiäkin parin vuoden ajan. Seuraava herätys oli sitten Ravitsemustieteen luennot ja kurssit avoimessa yliopistossa. Siellä tuli taas uusia ajatuksia ja varsinkin sellainen kokonaisuuksien hahmottaminen parantui ja sain uusia, avarampia näkökulmia sekä ymmärsin asioiden seurauksia ja varsinkin niitä mittakaavoja ja jatkuvuuden merkitystä sekä myös yksittäisten tekojen merkityksettömyyttä. Se oli tärkeä ajanjakso, jolloin opin taas paljon lisää. Näitä ajatuksia pyrin siirtämään myös asiakkailleni. Kokonaisuuden merkitystä, armollisuutta, mutta samalla kuitenkin omia tavoitteita tukevaa ruokailua tietyllä jämäkkyydellä. Ruokailun pitäisi olla nautinnollista eikä yhden aterian tai päivän herkuttelut kaada kenenkään venettä, vaikka tavoitteet olisivat minkälaisia.

Nyt elän jonkinlaista minimalistista aikakautta ja ajattelen, että mitä simppelimpi se ruokavalio on 90% ajasta, niin sitä paremmin se kantaa pitkällä aikavälillä. Loput 10% ajasta voi sitten kikkailla. Seuraava murros on punainen liha. Olen nyt jättänyt sen melkein kokonaan ruokavaliostani ja voin taas paremmin, kuin aiemmin. Olo on kevyempi, freshimpi ja jo ajatus punaisesta lihasta saa suuni mutruun. Epäilen, että piakkoin jätän sen ainakin todella vähälle, jos en kokonaan pois ruokavaliostani.

Halusin kirjoittaa omasta matkastani ja taustoistani sen takia, että tämä varsinainen ajatukseni avautuisi paremmin. Ruokavalio on muuttuva. Se elää, joustaa ja muokkaantuu koko elämämme ajan monistakin syistä. Me kasvamme ihmisinä, elämäntilanteemme muuttuvat, tietomme lisääntyy, saamme vaikutteita ulkopuolelta/medialta/ystäviltämme jne. Kaikki nämä asiat muokkaavat vuosien saatossa myös ruokavaliotamme, siksi ei pidä edes ajatella, että,olisi joku yksi ja ainoa sopiva ruokavalio edes kenellekään yksilölle. Toki tietyt seikat pätevät,kuten esim. allergiat seuraavat meitä monesti, mutta moni asia muuttuu ja se kannattaa tiedostaa, koska samalla se tekee ruokavaliostamme ja koko ajattelusta paljon hellempää ja sallivampaa. Itse ajattelen ravintoon liittyviä juttuja, aikakausia ja valintojani elämänpituisena matkana. En edes pyri pääsemää koskaan määränpäähän tällä matkalla, vaan haluan oppia ja kokeilla uusia asioita koko elämäni ajan.

Aurinkoista toukokuuta kaikille,

Tuukka